[Verse 1: Ruusut]
Ammoin soitin sulle aina viittä vaille
Annoin käteni käteesi, kuulin vain omat askeleet
Mustan ja valkoisen rajalla, hiljaa vielä kosketin
Kun kello viisi viisi viisi viisi viilsi
Kun aikasi koittaa, et millään kaikkea mukaan saa kuitenkaan
Ja silloin yhtäkkiä näin, susta vain puolet
Enkä tiennyt missä sä oot, lantiosta alaspäin
Susta vain mä huolehdin
Susta kiinni pitäisin jos voisin
Kun aikasi koittaa, et millään kaikkea mukaan saa kuitenkaan
[Verse 2: Paperi-T]
Hmm
Eihän meit oo viel ees olemassa
Vain viittä vaille ain todemmassa
Kokomassa, kokemassa, samaan aikaan molemmassa
Joten mitä sä meinaat kun sanot en kaikkea mukaan mä ottaa voisi
Jos kokonaan kadota suhun mä voisin ei tarvetta olevaan oisi
Kokonaan luopua kehosta, ainut tapa on pysyä elossa
Pidä musta irti, samaan aikaan yhtä ja erossa
Olla tasalta tasan, ei kaksi tai yksi vaan nolla
Ohi paikan ja ajan, en osaa mä muutenkaa olla, hmm
Ain kerrosten välissä, vaan puolet selvää must saa
Sinä niin puhtaa, ei oo mitää niin valkosta mustaa
Ja mä lupaan, älä huoli, mä pidän huolen, aina mukaan
[Chorus: Ruusut]
Kun aikasi koittaa, et millään kaikkea mukaan saa kuitenkaan
Kun aikasi koittaa, et millään kaikkea mukaan saa kuitenkaan
[Outro]
Kirjailija Lauri Levola kertoi 2018 haastattelussa että puhelimensa muistiinpanoissa lukee: “555. Ammoin, Soitin sulle vielä viittä vaille, kun kello viisi viisi viisi ranteen viilsi.”
Tiedosto on luotu 13. tammikuuta 2016 klo 10.26. Kahden ja puolen vuoden kuluttua kirjailija Lauri Levola julkaisee Facebookissa näyttökuvan tekstistä ja kirjoittaa saatteeksi: “Tulin vain sanomaan, että muistakaa tehdä muistiinpanoja. Niille voi olla myöhemmin käyttöä.”
