Kaivon kuulen kutsuvan

Kuun kanssa yötäni valvon

Kaivon kantta kohotan

Peilin näen veden kalvon

Syvä on kuin ikuisuus

Pohja ei tule vastaan

Pinnan alla salaisuus

Minulle kuiskii ainoastaan

Hiljaa vesi värähtää

Hahmon pintaan piirtää

Tummat silmät välkähtää

Et kai tyttöni kutsua pelkää?

Hyppää luokseni tanssimaan

Vesi soi silkkinä vartesi yllä

Astu toiseen maailmaan

Syleilyyn tahdot vastata kyllä

Huimaa hyppyni voimallaan

Maan pohjaan, kanteen taivaan

Tartun käteen kosteaan

Minut se johtaa tähtilaivaan

Älä sinä käy, lapseni, kaivolle

Kaivolla on väkevä henki

Maan mahlojen lauluja laulelee

Äiti on kerran kuullut senkin