Hiljaa sä kätesi ojensit

Otit pois sen vieläkin hiljempaa

Ylt'ympäri puut ne helisi

Ja kuurassa kimmelsi luminen maa

Ma kuulin askelet eroovat

Näin varren vienon, mi vieri pois

Ja yksin yössä mä seisoin - oli

Kuin jotakin kaunista kadonnut ois

Ma seisoin ja mietin ja muistelin:

Mikä olitkaan, runo kaunis sa

Jok’äsken soit minun mielessäin

Ja jok' olit vallan jo valmiina

Yhä tuota ma turhaan tuumailen

Mikä poissa on, se jääpi pois

Mut mielein tuntuu niin tyhjältä

Kuin jotakin kaunista kadonnut ois

Kuin jotakin kaunista kadonnut ois

Hiljaa