[Säkeistö 1]
Kuuluisii ensimmäisii sanoja
Tuntemattomia viimesiä valoja
Kirjanmerkki ekal sivulla
Virhe siin, et kaikki hyvä syntyis kivulla
Nuori minä oli vanha minä
Ja vanha minä joutuu ikuisesti kantaa sitä
Erota suru itsesäälistä
Suru menetystä, itsesääli yksin jäämistä
Pelot ei tuu toteen, ei sillei ku sä kelaat
Carpe diem, bon voyage, siltiki sä delaat
Veni, vidi, vici, vituiks meni
Se mitä et tee, ikuist seki
[Säkeistö 2]
Mille sä myytki ittes, maksaaks se?
Ihan sama ketä sä rukoilet, vastaaks se?
Ikään ku ratkasut ois ratkasui vaan toimiessaa
Hyväksy ehkä, mitään varmempaa sä ikin et saa
Isä murhaa egon, ego murhaa isän
Kato suoraan geeniin, miten itseäni pidän
Et tuu koskaan olee se kuka halusin olla
Perhеpotretteja ullakolla
Ei ehkä syntyny, mut valmistunu fеidaamaan
Mitä ikinä se meinaakaan
Taivaanranta ilman maisemaa
Ota se vastaan sellaisena