Tuol, tuuliviirin nokas on kukko

Puun juuret koittaa saada judolukkoon, mua

Et saa mun vappupalloo puhkastua

Jos mä en kuvittele kankaalle sua

Taulu vaan mielessä, mieli on taulu

Mä kasvoin kirjaks, ajatus on laulu

Kellot valuu, muisto on pysyvä

Kysyntä on vastaavasti, vastaus kysyvä

Voiko taulun taakse nähdä kuvisti

Kun isä pabloa tuhdisti tukisti

Mun omakuvassa luonteva nudisti

Luonnontilassa ei oo luonnollista meillä

Mä liftaan kärryjä kaidoilla teillä

Ku automobiili jo jupiterii huristi

Kolme kuutamoo andy parholin rollarin logoo on kans suudelma

Suunnaton, kaikki samana ehtona, seinässä dali

Ympärillä lisa ja mona, triptykki fresko mun korteksin

Pinnassa kirkas ja kaunis kooma

(sil on vahvoi värei, kahvoi tunteit)

Mun taulun horisontis buddhaa mua ytsii, vähä niitä

Laitumia ja erimielisyyksii, talot palaa, viholliset halaa

Metsät on turvas ei moottorisahaa. vedet puhtait ja rahal

Ei arvoo, puhelimet poissa ja teeveis ei karpoo. aika arpoo

Milt näkymämme näyttää, alumiinikehykset aikamme mukaa

Eikä lupaa laittaa pastellii mustaa jossei oo vihreit

Mieluite sit ruskaa, ruskaa. paljo kukkii marimekos tää

Värilline skaalaa on huippu esivedos. eikä ghettoks

Luokitella kulmii, kamerat ei tääl ratko poliisien pulmii

Sensimilla sit luovuta ei millää, baskerit pääs todista

Mun värisilmää

(sil on vahvoi värei, kahvoi tunteit.)

Haluun työstää mun työkalun taului, vielin siveltimel

Niihi laului, ja väripaletilta nuottia poistui, sanavanat

Kanvakseen suorina roiskui. antaakseen palaa näkemyksestä

Kasvata pinta-alaa ja laajenna kehystä. pensselin vedot

Tuli yks kerrallaa tähä, ne mielestäni kaivoi ja eetterii

Jätä. pehmeellä lyijäril ja hennolla otteella, välil

Maalit lentää, kanvas ottakoon koppeja. onnenkukkuloilla

Itkuraivarit, sai mut maalaamaan maailmani . säännöt

Puuttuu eikä niit oo laatimas kukaa, muokkaa mua vaa saa

Maisemat muuttumaa. audion raidalla visuaalist musaa, ku yks

Biisi kertoo enemmän ku tuhat kuvaa

(sil on vahvoi värei, kahvoi tuntei)