[Verse 1]

Liian täynnä itseään, silti rinnan alta raapii tyhjyys

Kuulen räystään itkevän, kun viimeisiä kipinöitä haalit lyhtyys

Enkä mä ikinä ajatellu et, mun stoorista tulisi sellasta

En oppinu taaskaan kerrasta, nyt hiukset palavaa pensasta

Viikot mun laahaa, iho ku kaarnaa, pingon ku kaavaan silvotut lampaat

Ja mä niitä lampaita lasken, betoniseinä hampaita vasten

Sydän hakkaa ruumiin paskaks, elämä oman tuurin vastast

Enkä mä luuriin vastaa, odotan kuningasta

En saa mitään tarpeeksi maailmast

Kuihtuneet neulaset ja pastellitaivas

Saivareet anteeksi saivat

Vaikka kuinka sitä vältteli, lankesi aina

Ja maailma on hetken hiljaa

Kun olet poissa ennen iltaa

Ehtoollinen petrimaljasta

Ja sä vieläkin etsit taivasta

[Hook]

Tai-vas-tus - Anna mun olla hiljaa! x7

Tai-vas-tus - Ja vaikene myös itse