Kello näyttää jo kahtatoista, kaupunki on hiljainen

Tuntuu siltä, että vaivun uneen

Ja niin taas näen kuinka tuuli hiuksesi suoristaa

Kun liidät minua vastaan

Unessa taas tavataan

Mutten pärjää viimaa vastaan

Mä putoan

Mä putoan

Taas putoan

Enkä enää kiinni sua saa

Sekunnit tunneiksi muuttuu

Viisarit jo seisahtuu

Kohta suljen silmät on aika jo lentää pois

Ja niin taas näen kuinka tuuli hiuksesi suoristaa

Kun liidät minua vastaan

Unessa taas tavataan

Mutten pärjää viimaa vastaan

Tuuli hiuksesi suoristaa

Kun liidät minua vastaan

Unessa taas tavataan

Mutten pärjää viimaa vastaan

Mä putoan

Mä putoan

Taas putoan

Enkä enää kiinni sua saa (en, en, eeen)

En koskaan kiinni sua saa