[Verse 1]

Oon ajamas Suomeen raskaalta työmatkalta

Raksalta, paskalla yötaksalla

Mietin miten pysyn, tiellä ku tiedän

Täst on matkaa ja on pimee syksy vielä

Autoon tunkeutuu kylmää ulkoilmaa

Mut mul on, lämmikeenä pullo viinaa

Koitan pysyy hereillä ja kyttää kuutamoo

Ympäril puita, mut ei

Yhtää puutaloo

Yhtäkkii valot menee pois päält, vois pyytää apuu, jos ykski talo edes ois tääl

Skarppaan ja katon tarkkaan, nään motellin

Vaikkei mul oo merkitty mitään taloo karttaan

Starttaan auton, ajan takapihalle

Tää ränsistyny talo saa mun nahan kananlihalle

Meen varaa huoneen, saan samal vuoteen

Ku voin ajaa huomen, taas takas Suomeen

[Verse 2]

Respamies katto pahalla, anto samalla avaimen, eikä sano sanaakaan

Sen naamassa palovammat ja katonrajasta päätellen

Joku on sytyttäny tän talon palamaan

Avaimet on kylmät, sormet punottaa

Haalistuneist numeroist näkee kolme kutosta

Kurotan, pääsen pari ekaa porrasta ja kuulen äänen narisevan korvassa

Löydän oven, mut en taida käydä peremmäl

Kun noi roiskeet ovenlaidas näyttää vereltä

Se on vaa maalii ja päätän tarttuu kahvaa

Ja varmuuden vuoks, jättää farkut jalkaa

Jokin käskee varautuu äkkilähtöön

Tää on täyn kynttilöitä, ehkä tääl pätkii sähköt

Sit hävii lämpö, kylmyys valtaa huoneen

Löydän tupon hiuksii, tyynyn alapuolelt

Luulen et se on unta, mut mä luulen väärin

Just ku oon saamas unenpääst kii, mä kuulen äänii

Kuulen jonkun raapimassa seinää

Ja nään samas seinäs, kaapin takan reijä

Ehkä täst vaaditaan laskuu lisää, mut saamanasa pitää

Siirrän kaappii ja astun sisää

Nään lattialla naisen, joka on raskaan

Se väittää, ettei sitä otettu sairaalan osastol vastaan

Se sanoo, että motelli on sen neljän velipuolen

Ja silmis ei oo pupillei, vaa pelkät verisuonet

Se tuijotti mua, itkien verta

Kynsi itteens ku koittaa saada irti sen pernan

Se lattia kaari enemmän ei verellä

Vaan sappinesteellä, ja lapsivedellä

Se tarttu mua kädestä, alko puhuu kielil

Sillon ovest ryntäs sisään pukumiehii

Menetin otteeni, ne veti oven kii

Ja komensi lähtee nopeesti helvettii motellist

Tottelin, mietin onks tää todellaki todellist

Mut jotenki, tiesin olevani ongelmis

Saapusin takas, rappusii kapusin

Alas kaatus ja menetin tajuni samas

[Verse 3]

Hetkee myöhemmin heräsin motarilta

Aivotärähdys oli peräsin kolarista

Olin sekaisin kaikest kokemasta, kysyin lääkäriltä onko tätä motellii edes olemassa

Se vastas, joskus vuosii sitten, mut se poltettii ja yks nuori mies kuoli sinne

Kyläläisii alko piinaamaan nainen, joka muka mukanansa vatsassa kanto riivaajaa

Manaajatki kutsuttii paikalle, mut ne vaa kulutti aikaamme

Motelli poltettii jonki ajan pääst

Ainut ruumis mikä löyty, löyty rappuste alapääst